on mennyt jo aikaa siitä kun jouduin työpaikallani ikävään tilanteeseen ja kannan edelleen suuttumusta asian johdosta. minun lähin esimieheni ei uskalla sanoa minulle suoraan jos toiminnassani on jotain huomautettavaan. mielestäni hän ei ole sopiva ihminen tehtäväänsä, sillä myös tälläiset asiat valitettavasti kuuluvat jotenkin hänen työhönsä. enkä myöskään jaksa olla avomieheni kotiapulainen ja palvelija. kaipaan häneltä enemmän oma-aloitteista huomiointia. siinä kaikki tältä erää

Kahden viikon päästä palaan paikkaan jota kutsutaan KODIKSI. Tässä väliaikais säiliössä jossa nyt olen, minä en ole minä, vaan todellisia tunteita peittelevä, aina valmis joustamaan kotitalous kone plus pankkitili. En voi jäädä paikkaan, jossa asioita yitetään piilotella, vain siksi että vältytään epämiellyttäviltä tilanteilta=tuijotetaan vain omaa napaa eikä anneta arvoa tukipilarille. Rehellisyys ja avoimuus ovat parasta lääkettä tähän, mutta jos puhun asioista jotka vaivaa ne ajavat meidät kauemmas toisistamme. Connection lost

Sählääminen on minun leipälajikseni muodostunut. Varmaan tiedätte tunteen kun jonain päivänä kaikki yksinkertaisesti menee metsään, ihan sama mitä teet. Minun torstaini oli juuri sellainen. Ensin bussiin noustessani pudotin röökiaskin (tyhjän) laukustani, jonka kanssa matkustaja huomasi. Ja tietysti tässä bussissa sisällä oli pimppari (pelkään kuollakseni niitä) Sitten pääsin kauppaan ja kassalla maitorahka purkki lipesi käsistä ja hajosi. Ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä kiroileva siili rinamerkkini pisti sormeeni. Muistakaa ystävät, sähläys on taitolaji. Jos mokaat, tee se huolella.

Vappu tässä menee kolisten. Eilen illalla oli vielä ihan hauskaa ja kaikki meni hyvin mutta tänään... Avomieheni, rakkaani, sinun puolestasi niin pelkäsin. Sydän oli pysähtyä. Älä enää leiki terveydelläsi, vaikka tässä kun sen sanon se ei paljon auta. Sinä olet minun onneni, vaali itseäsi.

Tässä päivän biisi, omistettu työpaikalleni, Dopen kappale Nothing for me here:

How many times should I stop and believe in myself,
I don't believe much in anything.
Ive seen enough of the pain and the shame and the blame,
It don't amount up to anything.
Now I,
Rewind back to a time where I could do anything and pay any price.
And I,
Need time cause' I'm starting to think that the promises ain't worth the sacrifice

And theres nothing for me here.
Theres nothing for me here.

How many nights should I walk in my sleep,
and I dream of how much I wanna run away (wanna run away)
Ive had enough of the stress and the mess
I cant take anymore I gotta getaway
Now I,
Know why im empty inside and im sure ive only got myself to blame.
And I,
Dont try to view the lies its just a waste of time I'll never be the same

Theres nothing for me here.
Theres nothing for me here.
Theres nothing for me here.
I gave you my life and its fading away.
Theres nothing for me here.
I gave you my life just to fade away.

And I cant go on.
And I cant explain.
What everyones going on,
lifes falling away.
And I cant rewind.
And theres no escape.
Its been so long and I just don't feel the same.

Theres nothing for me here.
Theres nothing for me here.
Theres nothing for me here.
I gave you my life and its fading away.
Theres nothing for me here.
I gave you my life just to fade away.
How many times should I stop and believe in myself,
I don't believe much in anything.
Theres nothing for me here.
Theres nothing for me here.
I gave you my life just to fade away.

Tätä olen kuunnellut polkiessani työpaikalleni. Saatiin henkilökohtaiset seurannat ja ne ahdistaa mua. Siitä toisaalta näkee totuuden. Oonko oikeasti niin kova luu kuin luulen olevani? Voi olla et tulee kova pudotus todellisuuteen ku näkee kuukausittain paljonko on tuottanu...

Sitten ihan näin mies rintaman tiimoilta oon miettiny, miks ne urpot tykkää jostain halpahalli muijista? Onko ne tosiaan niin idiootteja ettei näe pintaa syvemmälle? Vai onko se vain rumien naisten lohtupuhetta itselleen? En nyt itse varsinaisesti pidä itseäni rumanakaan, mutta en ole kyllä mitään missi ainestakaan. Kauneus on katsojan silmissä? Tajusin viimein sen jutun prinsessasta ja sammakosta... Heh.